Zumba Fitness tehokasta liikuntaa joka virkistää kehoa ja mieltä!

Ei-kenenkään-maalla

Viikonloput eivät oikein mene tällä hetkellä ruokailusuunnitelmani mukaisesti. Tietäähän sen, kolme 9-12-vuotiasta lasta, jotka haluavat herkutella lauantaina katsoessaan elokuvaa. Mies, joka on ollut viikon töissä ja haluaa rentoutua hyvän ruuankin parissa.

Ja äiti, joka välttelee kaikin voimin kirjoittamista ja keksii sijaistoimintoja. Näissä sijaistoiminnoissa on ihme ylipäätään, kun jääkaapin ovi ei lähde sijoiltaan.
Minulla on mies, joka katsoo hyväntahtoisesti sivuun, kun työnnän hampaani valkoiseen ihanmihintahansa hiilaripitoiseen ja samalla perustelen hätäisellä äänellä, kuinka tämä on osa ravitsemussuunnitelmaani. Suklaa- osa ravitsemussuunnitelmaa. Perunalastut? Arvasit oikein, ne ovat osa ravitsemussuunnitelmaani myös.
Väitän, että miehelläni on enemmän itsekuria kuin minulla. Hän katselee asketismiani kaiket arkipäivät, kuuntelee nalkutustani omasta, löyhemmästä ruokavaliostaan eikä sittenkään sano mitään, kun ravitsemussuunnitelmani äkisti muuttuu. Tämä tapahtuu yleensä jossain perjantai-illan ja lauantaiaamupäivän välisellä ei-kenenkään-maalla.  Tiedättehän: torstaina on zumbattu ja sunnuntaina jälleen pumpataan.

Ei-kenenkään-maalla ei kuitenkaan ole huolta huomisesta. Siellä on olemassa kaikki maailman perustelut kahdeksalle suklaapatukalle, joiden kohderyhmä on alle kouluikäiset lapset. Sellaiset pääsiäismunan makuiset. (Kyllä, söin kahdeksan.)
Onneksi mielenhäiriö iskee vain joinakin viikonloppuina. Mutta sellaisina viikonloppuina ero normaalin minän ja mielenhäiriöminän välillä on leveä kuin kaistale maata Suomen ja Venäjän rajalla- ja jos sinne erehtyy astumaan, ammutaan välittömästi.

Perustelen kyllä näitä valintojani mielelläni, heti kun satun muistamaan mitä ihmettä ajattelen silloin. Ei kai ihminen ajattele oikein mitään, kun eksyy metsään kaikilta karttajärjestelmien tuntemilta teiltä. Varmaa on, että yleisin selitykseni on seuraavanlainen: MINUN PITÄÄ OPETELLA SYÖMÄÄN NIIN, ETTÄ JOSKUS VOI VÄHÄN LÖYSÄTÄKIN.
Tämähän on vallan upea syy. Joskus tulee kuitenkin juhlia, enkä voi aina olla sokeri-ja rasvanatsina elämäni joka tilanteessa. Joskus pitää voida herkutella ilman tunnonvaivoja.
Vielä upeampi syy se olisi, jos se ei olisi törkeä valhe ja huono tekosyy. Tosiasiahan on, että minä osaan syödä löysäillen. Minä osaan sen niin hyvin, että minulla oli projektin aloittaessani 12+ ylimääräistä kiloa. Nyt minä lähden zumbaan ja pysyn tunnistetuilla teillä ainakin ensi lauantaihin asti. Jos näet minut hoipertelemassa kaupassa kädet täynnä kindereitä, koputa kiitos olalleni ja kehota minua palaamaan tielle. Lupaan olla kiitollinen, kun arki koittaa.
Viimeistään.





  1. 2 kommenttia

    • Heidi sanoo:

      Koko viikonlopun oli mieli maassa, koska tiesin etten pääse sunnuntaina Zumbaamaan.
      Ja apua nyt kuulin että ensi viikon kaikki jumppahetket ovat vaarassa. Nyt on kait se hetki kun voimat punnitaan, eikä niitä ole paljon. Silti pitäisi jaksaa koko viikko. Ehkä saan jumpattua kotona, ehkä en…

    • satu sanoo:

      Heippa Heidi,
      tiedän kyllä tunteen. Harmittaahan se, jos on päästänyt itsensä rakastumaan lajiin ja joutuu olemaan pois. Olen kuitenkin ajatellut, että ihanaa on myös joskus elää jonkun ihanan odotuksessa. Voisikonhan tämä ajatus hiukan lohduttaa sinua, jos et nyt ensi viikon aikana pääse? Että tulee seuraavia viikkoja ja ihania zumbakertoja vielä, ja sitten niitä omia hetkiä muistaa arvostaa todella paljon.
      En tiedä, miksi et pääse ensi viikolla zumbaamaan, mutta toivon sinulle paljon iloa, valoa ja virtaa viikkoosi, ja sitä seuraavalla viikolla oletkin ihan tulessa, kun pääset taas mukaan.
      Lämpimästi Satu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*