Zumba Fitness tehokasta liikuntaa joka virkistää kehoa ja mieltä!

Epätäydellinen on täydellistä

Eilen oli välipäivä Zumbasta. Tavallisesti pystyn iloitsemaan vapaasta illasta perheeni kanssa, mutta tänään en. Kaipasin Zumbaa enemmän kuin koskaan aiemmin vapaailtana.

Päivä töissäni oli henkinen katastrofipäivä. Tunne, kun teen parhaani ja työni niin hyvin kun mahdollista ja se ei riitä, on musertava. Kun olen vain osa myynninprosessia, jossa kaikkien pelaajien tulisi tehdä osansa samalla intohimolla. En pysty vaikuttamaan toisiin ja heidän tekemisiinsä. En voi mitään sille, ettei kaikki mene aina täydellisesti, vaikka niin haluaisinkin. Sielua ravisuttava uupuminen, alakuloisuus ja voimattomuus valtasi mieleni lopullisesti, kun tajusin päivän olevan maanantai. Eli ei Zumba-päivä.

Satu kirjoitti Musiikkia-blogissaan siitä, miten Zumba vie irti arjesta. Jopa niin pitkälle, että erään ihaNaisen vihkisormus jäi tunnin jälkeen lavan reunalle. Tämä on tunneissa sitä parasta ja juuri sitä, mitä olisin eilen tarvinnut. On hämmästyttävää, kuinka laji muiden satojen ja taas satojen joukossa voi viedä niin tehokkaasti mukaansa. Ja nopeasti heti ensimmäisten kappaleiden aikana. Aiemmin olen ajatellut, että Zumbaaminen on erityisen hauskaa hyvinä päivinä, mutta eilisen kokemuksen jälkeen tarkastelen ajatustani uusin silmin.

Mietin, miten selviän näiden sieluani korventavien epäoikeudenmukaisuuden liekkien runtelemanana tiistaihin asti, jolloin saan taas tehdä sitä, joka on minulle rakasta. Zumba on aivan täydellistä kaikkine epätäydellisyyksineen ja askelunohduksineen. Minä itse ja jokainen osallistuja voi tehdä juuri sen verran kuin haluaa, ja kokonaisuus on täydellinen. Aina ja takuuvarmasti. On minusta itsestäni kiinni, kuinka tunti menee, onnistuuko se vai ei. Mutta luotan siihen, että kun zumbaan kanssanne niin hyvin kuin osaan, se riittää. Olen etuoikeutettu, tunneillani käy ihania ihmisiä. Zumba-tunneilla harvoin saa reklamaatioita käsiteltäväksi tai joutuu kohtaamaan ihmisten sitoutumattomuutta.

Oloni oli niin epämiellyttävän tuskainen, että olin valmis kokeilemaan ihan mitä vaan. Olen kuullut muutamalta ystävältäni sekä henkisen kasvun guruilta kirjoittamisen terapeuttisesta vaikutuksesta. Tein päätöksen, että astun todelliselle epämukavuusalueelleni ja julkaisen ensimmäisen blogi-kirjoitukseni. Ihailen Satua, hän kirjoittaa mukaansatempaavia täydellisiä juttuja. Minä taas olen tässä lajissa hyvin epätäydellinen ja sen haluan kohdata nyt ja astua uudelle mukavuusalueelleni. Ehkä löytäen kirjoittamisen eheyttävän vaikutuksen joskus tulevaisuudessa.  Zumbailijat tunneillani ovat ihania ja luotan siihen, että sanotte nyt riittää kun raja on ylitetty.

Eilen otin lisäksi käyttööni kaikki vuosien aikana käytyjen kurssien mentaaliharjoittelujeni  eväät. Ydinajatus, jonka tuskani keskellä tavoitin oli, että teen koko illan niitä asioita ja olen niiden ihmisten kanssa, jotka ovat minulle kaikkein tärkeimpiä ja rakkaita. Tässä tuskani alkuselvittelyssä punnitsin myös Zumbaavien ihmisten merkityksen. Kaikki ovat minulle tärkeitä ja useiden kanssa olen ystävystynyt. Syvä kiitos siitä. Zumba on liikuntamuoto, mutta myös merkittävä sosiaalinen konteksti. Kuin toinen perhe minulle.

Kiitos perheelleni siitä, että autoitte minut eilisestä suosta. Rakkaus on huolenpitoa ja rakkaus parantaa. Huolehdin eilen perheestäni. Tein lapsilleni herkkuruokaa, leikin, pesin koirani ja trimmasin hänet, pyöräilin poikani a ja koirieni kanssa, kävin niistämässä ystäväni itkuisen nenän. Ja mikä ihanaa, päätin ajaa Lidliin ja kuunnella Zumba-musiikkia. Varovasti ajoin kotikadultamme volume pienellä, mutta kadun päässä käänsin musiikin iholle, El Amor, El Amor ja Mambo Rumba veivät mennessään.

Muutama viikko sitten puhuimme tunnin lopussa, miten nelikymppisenä pitää uskaltaa tehdä mitä haluaa. Toivon, että nyt nelikymppisenä uskallan olla rohkea. Haluan tehdä hyviä asioita ja palvella ihmisiä epätäydellisen täydellisesti. El Amor, El Amor.





  1. 4 kommenttia

    • Satu Lepistö sanoo:

      Itselläni oli eilen samanmoinen päivä. Tavoitit tuntemukseni täydellisesti.
      Suru ja negatiiviset tunteet vaativat fyysistä ilmausta. Uskon, että ne muuten jäävät tukkeeksi kehoon. Fyysinen ilmaus voi olla itku tai vaikka tanssi (eilen olisin kaivannut molempia) – alkuperäiskulttuureissa tämä tiedetään hyvin ja tanssi on osa tunteenilmausta. Suomalainenkin kulttuuri tuntee itkijänaiset, mutta fyysinen ilmaus jää usein muuten vajaaksi. Surua tuntee kuitenkin koko keho, ahdistus tekee monttuja kaikkialle.
      Merkittävää on, että tämänkin kokemuksen voi jakaa. Eilen en osannut itkeä (enkä kirjoittajana osaa ehkä muuta mentaaliharjoittelua kuin kirjaimellisen) joten tänään on tanssin aika. Voit Krista olla ylpeä työstäsi- niistä molemmista. Tiedän, että teet kaiken sydämellä ja se vaatii sekä rohkeutta että rakkautta. Nähdään illalla!

    • Päivi sanoo:

      Täällä kanssa eilen huono päivä, big time -Oliko eilen sitten joku yleinen, kansallinen Huono Päivä, jonka olemassaolosta en tiennyt? Tuli itkettyä kyynel, jos toinenkin, sisaruksineen… Nyt on suru helpottanut, elämä jatkuu ja kovasti kanssa odotan seuraavaa Zumbaa. Krista, olet ihan mahtava ohjaaja meille, on kiva tulla Zumbaamaan niin mukavan ja hyvän ohjaajan kanssa! :)

    • Paula L sanoo:

      Onneksi huonoja päiviä on vähemmän kuin niitä hyviä. Mutta välillä pitää voida olla myös pahalla tuulella tai surullinen. Sitten on ihana ponnistaa uuteen parempaan päivään. Kaikkea ja kaikkia tarvitaan.

      Tämä blogi on ihana! Toisaalta sen lukeminen aiheuttaa haikeuden siitä, ettei Kristan Zumba enää kuulu omaan viikkorytmiin, mutta toisaalta ja enimmäkseen sitä lukemalla saa ajatuksiin palan siitä energiasta ja ilosta, minkä tunneilta sai. Kiitos siitä, Krista ja Satu! :)

    • Kaisa sanoo:

      ..siitä seuraa levottomuutta koko kehossa

      …se kaivertaa sielua, repii päätä, kädet hikoilee ja lähes koko aineenvahdunta on sekaisin. Jalat nykii ja lantio ei pysy paikoillaan edes luokassa oppilaiden edessä. Se saa tilaamaan uudet zumbahousut ja odottamaan niitä tulevaksi lapsen innolla jokainen arkipäivä, joita on viikossa liikaa. Se pistää tekemään soittolistan zumbakappaleista youtubeen ja kuuntelemaan sitä iltaisin koko asunnon täydeltä perheen murrosikäisten ihmetellessä ”äiti sä et voi”. Mies ymmärtää, hiukan. On ollut itsekin testaamassa tätä huumetta.

      Näin käy kun elämä on ollut zumbatuntien tiellä kokonaisen viikon. Krista, tällaiseksi olet minut tehnyt! Tänään, tänään ei mikään voi mua estää. Harjulle zumbaamaa, vihdoin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*