Zumba Fitness tehokasta liikuntaa joka virkistää kehoa ja mieltä!

Ihmiskoe

Heräsin äsken valtavaan vatsalihasten korventeluun. Vilkaisu sykemittarin viikkotiedostoihin selittää paljon. Harrastus kuin harrastus kaipaa aika ajoin sitä, että kokeilee ylittää rajansa. Minun tuntematon mantereeni kulki suunnilleen Kristan normaalin viikko-ohjelman kohdalla. Star Trekin tavoin: siellä missä kukaan (tai ainakaan minä!) ei ole koskaan käynyt. Päätin viime viikon alussa siis avata zumbamatkallani uuden lehden.Se merkitsi käytännössä sitä, että kokeilisin käydä läpi koko Kristan viikon zumbatarjonnan. Lisäksi tuli kyllä käytyä vielä pari tuntia muuallakin ja lenkkeiltyä, joten kokonaiskesto olikin sitten yli kymmenen tuntia. Nälkä kasvaa syödessä ja minusta on viime aikoina tullut varsinainen Yesman: miksi sanoa ei jollekin kivalle, kun voi sanoa kyllä?

Viikko alkoi aivan upealla tunnilla Raholassa. Jokaisella zumbatunnit.fi:n tunnilla on aivan mahtavaa porukkaa. Oletan, että positiivisuus tarttuu. Huomasin, että uudet biisit ovat alkaneet syntyä kehon muistiin. Parasta tunneilla onkin se, kun alkaa (aion sanoa muistaa, mutta siitä ei olekaan kyse) unohtaa itsensä ja voi heittäytyä musiikin päälle. Se on se kohta, jolloin lasten koulujuttuja ei tarvitse muistaa, eikä tarvitse miettiä mitä tänään syötäisiin, tai ylipäätään..no, miettiä. Kroppa tietää mitä pitää tehdä.

Torstaina käytiin Harjussa ja sieltä tultiin kotitunnille Annalaan. Harjussa lisähaastetta antaa salin lattiamateriaali, joka tekee tunnista kyllä tosi tehokkaan. Harjun koululta napattiin mukaan kaksi aivan ihanaa zumbatyttöä, jotka ovat meidän tavoin innostuneet käymään ahkerasti tunneilla. Kotimatkalla riittikin kovasti puhetta ja naurua. Annalassa iski kova adrenaliiniryöppy; jaksan, vaikka en jaksa. Sanoinkin Kristalle tunnin jälkeen, että huomasitko, kuinka jalka nousi. Ja nousihan se, -1500 kilokalorin edestä.

Sunnuntaille oli sitten luvassa se kovin koitos. Aamulla olin zumbakaverini Johannan kanssa ihan mukavassa hyväntekeväisyystapahtumassa toisaalla. 1,5 zumbaa muualta ei kuitenkaan riittänyt, sillä nälkää jäi vielä: ovathan meidän omat tunnit tehokkaampia kuin mikään muu. Lenkkeilin kotiin ja puolen tunnin päiväunien jälkeen akkuja oli ladattu sen verran, että pystyin lähtemään koululle. Käynnistyminen kyllä vaati proteiinijauhetta ja muutaman glukoosipastillin, mutta siellä nyt joka tapauksessa olin. Takana oli siis jo 5,5 tuntia zumbaa sillä viikolla.
Ensimmäinen tunti meni aika mukavasti. Toisen tunnin alussa ajattelin, että  ei ole totta, teenkö minä tämän kaiken, minkä tein juuri, TAAS?

A woman’s gotta do, what a woman’s gotta do. Toisen tunnin puolessa välissä tunsin itseni Conaniksi. Hauska, muttei välttämättä niin kauhean luonteva. Viime minuutit menivät sitten kasvavan kauhun vallassa: näinkö vähän hallitsen kehoani? Meno oli hirvi heti kolarin jälkeen-luokkaa. Jos tunnille osallistuneiden silmissä eturivin pirteä keltainen näytti jotenkin haalistuneen, syy oli sitten tässä. Rajanylitys oli mennyt niin pitkälle, että alettiin olla jo varsin pitkällä Klingonien tontilla. Mutta voi että, kuinka nautin, silloin ja heti sen jälkeen, ja nyt. Minä tein sen! (Ja todennäköisesti teen sen heti ensi viikolla uudestaan.)
Lokikirja eli sykemittari väittää, että viime viikon saldo oli yli kymmenen tuntia liikuntaa ja miinus 3834 kilokaloria. Minusta tuntuu, kuin olisin käynyt ihan uudella planeetalla. Ainut ero Star Trekiin oli se, että tätä siirtosädettä piti polkea.
Nähdään taas tunneilla! Luultavasti jokaisella, jos avaruusalus ei mene rikki.





Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*