Zumba Fitness tehokasta liikuntaa joka virkistää kehoa ja mieltä!

Nälkä kasvaa syödessä

Blogikirjoittelu on ollut viime aikoina vähän tauolla. Paljon kivaa on tapahtunut, sillä vaikka kirjoitteluun ei ole ollut muka aikaa, niin sitä on ollut riittävästi itse harrastuksesta nautiskeluun.
Eilen sunnuntaina istuskelin tunnin jälkeen kaikkeni antaneena Annalan koulun käytävällä odottelemassa Kristaa. Kun muita zumbaajia käveli ohitseni, hoksasin yhtäkkiä, että jokainen hymyili- eikä ainoastaan minulle, ikään kuin tervehdykseksi, vaan jo kaukana ennen kohdalleni tuloa. Tätä kommentoinkin jollekin siinä ja sain vastaukseksi, että kuinkas muutenkaan. ”Täällä tulee vain niin hyvälle tuulelle.”
Kun ikuisuuksia sitten kävin ensimmäisellä zumbatunnillani, ajattelin viidentoista minuutin kohdalla, että en ehkä jaksa tunnin loppuun. Kipeät niskat ja ylimääräinen painolasti tuntuivat raskaina käyttämättömissä lihaksissa. Ensimmäisen tunnin ja Kristasta tekemäni haastattelun jälkeen päätin, että minähän käyn täällä yhden kerran viikossa, vaikka mikä olisi. Ensimmäiset tunnit polttivat yli tuhat kilokaloria (ja olivat nykyiseen ohjelmaan verrattuna vielä aika kevyitä). Mutta edes laihtuminen tai kunnon kohoaminen eivät olisi saaneet rakastumaan lajiin.
Julkaisin muutama päivä itsestäni muutaman kuvan zumbavaatteissa internetin yhteisöpalvelussa. Linkitin kuvan yhteyteen kaksi muuta kuvaa vuoden ja kahden vuoden takaisesta väsyneestä itsestäni. Vasta kuvien näkeminen rinnan valotti itsellenikin sitä muutosta, joka minussa on tapahtunut. Kirjoitin kuvien yhteyteen, kuinka mahtavaa on olla kaikin tavoin oma itsensä ja viihtyä nahoissaan. Ja ennen kaikkea, kuinka paljon ainakin minulla lajiin rakastumiseen vaikutti minulle osunut ohjaaja Krista.
Kristan tunneilla ihmiset nauravat aidosti, jopa ystävystyvät. Niillä tunneilla ihmiset, jotka eivät ehkä ole hikoilleet kunnolla vuosikausiin, saavat aineenvaihduntansa hurjaan vauhtiin, oppivat motorisia askelsarjoja ja tulevat elämänsä kuntoon. Ja ennen kaikkea: nauttivat.
Hyviä ohjaajia on varmasti paljon. Minä olin onnekas ja löysin hyvän ensimmäisellä kerralla. Krista on aidosti positiivinen, lajin aidolle luonteelle uskollinen ja muuttanut oikeasti suhteeni liikuntaan.
Tuosta puolitoista vuotta sitten pidetystä ensimmäisestä tunnistani paljon on muuttunut. Nälkä tuntuu kasvavan syödessä, ja keho kaipaa liikuntaa entistä enemmän. Lomaviikoilla kaipaan tunneille ja niiden välissä ilottelen polkemalla kuntopyörää, kävelemällä, juoksemalla, fitpalloilemalla, ostamalla uusia, sopivia vaatteita ja tanssimalla kotona. Eikä pidä unohtaa tätä: tapaamalla uusia ystäviäni.
Myönnän: olen hurahtanut. Olen hurahtanut, sillä sydän lyö kevyesti, jalka nousee, hymyilen herkästi, liikutun helpommin ja nautin elämästäni enemmän kuin koskaan ennen.
Saattaa olla, että ensimmäisillä viikoilla tunnit tuntuvat raskailta. Jokaiselle uudelle haluaisin sanoa, että minä olin lajia aloittaessani totaalinen sohvaperuna. Valehtelematta söin suklaata joka ilta ja kärsin migreenisairaudestani viikottain. Kehoni oli vanhan naisen sairas keho. Kolmekymppisenä. Sen voi kuitenkin muuttaa. Laji on uusi laji siinä missä muutkin uudet lajit ovat, ja vaatii sekä opettelua että kehon tottumista rasitukseen. Onneksi voin sydämestäni todistaa, että opettelu on kivaa.
Normaali zumbatunti kestää 40-50 minuuttia ja sisältää yhdeksän tai kymmenen tempoltaan vaihtelevaa kappaletta. Kristan tunneilla varsin kovasykkeisiä kappaleita on nykyään neljätoista ja tunnit venyvät usein yli kuudenkymmenen minuutin. En halua enkä yritä kritisoida sitä, mitä en ole kokeillut, mutta voin sanoa tästä: ihanaa. Rajojen ylittäminen kunnon kasvaessa tuntuu aina yhtä ihanalta. Ja onneksi noilla tunneilla voi välillä vaikka huilatakin. Kukaan ei katso pahasti, jos ei ihan heti tai aina jaksa. Me olemme kaikki aloittaneet lajin uusina joskus, ja väsypäiviä sattuu aktiiviharrastajallekin.
Olen huomannut kanssaharrastajissani saman kuin itsessäni: nälkä todellakin kasvaa. Kun tuntia lopetellaan, aina löytyy ihmisiä joille kelpaisi vielä yksi tai kaksi lisäbiisiä. Siitäkin huolimatta, että siihen asti on treenattu tosi kovaa ja yhdenkin tunnin jälkeen lattialla taisi makailla neljä naista. Ja minä: minä käyn nykyään jokaisella tunnilla, jolle vain suinkin kerkeän. En tahdo saada liikkumisesta tarpeeksi.
Tänään siivosin vaatekomeroni, sillä tein tilaa jälleen uudelle. Olen tilannut ulkomailta kevyitä helmoja, jotka sopivat uuteen kokooni ja siihen mielentilaan, joka minulla on. Ulkona on kevät, vaikka tänään satelikin kevyesti räntää. Kesä tulee, rantakelit tulevat. Ajattelin houkutella hyvän ystäväni Kristan rannalle ensi kesänä tanssimaan hiekalla ja nurmikolla. Vielä kun jaksetaan vähän aikaa sisäkelejä, alkavat kesäkausi ja pihazumbat. Aika menee niin nopeasti ja siitä kaikesta voi nauttia juuri nyt ja tänään. Ajatella, miten hienoa.
Niin, ja täytyyhän tämä kirjoittaa: kiitos Krista. Tämä on hyvää elämää.





Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*