Zumba Fitness tehokasta liikuntaa joka virkistää kehoa ja mieltä!

Onnistumisen työkaluja, osa 2: liikkujan parhaat kaverit

Kun aloitin elämäntapamuutokseni, huomasin yllättäviäkin juttuja. Jotkut ihmiset eivät tykänneetkään, kun aloin puhua itselleni iloa tuottavista asioista sen sijaan, mitä ennen tein: puhuin siitä, mikä teki päivistäni kurjia ja raskaita. Onnistumisen myötä elämänasenteeni muuttui. Innostuminen zumbasta, liikunnasta ja elämästä yleensä muutti minut.
Parhaat kaverit ovat kuitenkin elämäntapamuutoksenkin jälkeen niitä, jotka tukevat uusienkin tapojen ylläpitämisessä. Ei siis niin, että ”ota edes pala kakkua vielä, että et ihan kuihdu.” Tai: ”Oletpas sinä laihtunut. Syötkö sinä enää ollenkaan?”
Kyllä syön. (En toivottavasti enää kakkua ainakaan niin usein.) Ja kaverini ovat minusta kauniita, vaikka jatkaisivat kakun syömistä ja elämästä nauttimista sillä tavoin. Oma suhteeni ruokaan on muuttunut siten, että ruuasta on tullut välttämätöntä polttoainetta. Sellainen ruoka, jota ennen söin, tuntuu minusta nyt värittömältä, turhan rasvaiselta ja väsyttävältä. Kehon polttoaineena toimiva ruoka on värikästä, mausteikasta ja kaunista.

Pikku hiljaa ystäväni ovat hyväksyneet intoiluni kukin omalla tavallaan. Jonkuiden kanssa on ollut pakko etsiä ihan uusia yhdessä olemisen tapoja. Ystävyys on pitkälle rutiineja, niitä asioita joita juuri me kaksi teemme yhdessä. Mutta uusia tapoja olla yhdessä voi aina etsiä. Joku tulee mukaani tunnille, toisen kanssa jutellaan ihan muusta.
Olen ollut tällä viikolla vähän kipeänä. Tiistaina lähdin Raholan tunnille äkkipäätöksellä, vaikka olo oli vähän huono, sillä tuttava päätti lähteä kokeilemaan Kristan tuntia. Yleensä tulen tiistain tunnille yhdessä Kristan kanssa, mutta nyt olin paikalla myöhemmin ja oli hauskaa huomata, kuinka monta iloista tervehdystä sain vastaani, kun tulin tunnille suunnilleen juosten.  Keskiviikon ja torstain tunnit jäivät sairastamisen takia väliin. Jatkoin tänäänkin kaappien siivousta ja pikkuhiljaa minut valtaa sama tunne, kuin aina sairastamisen jälkeen: on puhdistunut olo. Kaapeissa ja itsessä.
Luurankoja kaapeissani ei ollut. Innostumiseni on ihan aitoa ja on mukavaa seurata, kun joku muu löytää ilonaiheita siitä, mistä minä itsekin. Se ei silti ole välttämätöntä: ihminen voi muuttua kokonaan ja olla silti ihan sama kuin ennenkin. Tiedän, että se on paradoksi: sellaista elämä on.
Minulla on muuten myös uusi ”kaveri”- kiiltävänhopeinen tehosekoitin, jolla syntyvät smoothiet ja muut ihanat, kevyet herkut. Se, kunnon kengät (jotka ovat kyllä ainakin minulla vielä hakusessa), L-karnitiinipitoiset tuotteet, proteiinipainotteinen ruokavalio ja sykemittarin antama tieto pitävät minut tällä  tervehtymisen tiellä silloinkin, kun tunti jää pakosta väliin.
Mutta kyllä minä ajattelin tänään teitä siellä tunnilla ilakoimassa, kun en päässyt. Te kaikki uudet kaverit; toivottavasti teillä oli hauskaa! Tiedän, että oli. Sunnuntaina pääsen varmasti jo mukaan.





  1. 1 kommentti

    • Joy sanoo:

      This is cool!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*