Zumba Fitness tehokasta liikuntaa joka virkistää kehoa ja mieltä!

Tänään, huomenna, vihdoin

Kirjoitan tätä vähän ennen kymmentä maanantai-iltana. Huomenna on sitten päivä, jota olen odottanut enemmän kuin lapsi jouluaattoa. Huomenna on vihdoin tiistai, kymmenes tammikuuta ja joulutauko on ohi. Suuntana on Raholan koulu ja kauden ensimmäinen zumbatunti. Ja mikä parasta, keskiviikkona ja torstaina herkkua on luvassa lisää.
Kauden ensimmäisissä tunneissa taukojen jälkeen on jotakin hyvin erityistä jo senkin takia, että muutaman viikon tauko tekee ensimmäisistä tunneistä fyysisesti vähän haastavampia kuin muista. Mutta toisaalta, ekoilla tunneilla on mukana myös ylimääräistä riemua ja odotusta; taas mennään eikä meinata. Mukana on usein uusia zumbaajia, jotka tulevat ehkä kaverin kanssa vähän arastellen salin takaosaan ja miettivät, osaako sitä yhtään. Takana on ehkä pitkä liikuntatauko, jopa vuosia niin kuin minulla aloittaessani. Minä ilahdun joka kerta kun bongaan uuden ihmisen. Ehkä hän löytää itsestään täällä jotain uutta niin kuin minä tein. Ja mitäänhän ei tarvitse osata, tätä tehdään itseä varten ja siksi, että se on kivaa.
Minä ilahdun joka kerta, kun uuden kauden alkaessa bongaan tutut kasvot. Tuokin ihminen tuli takaisin, sillä hänellä on ollut täällä yhtä kivaa kuin minulla.
Kauden ensimmäisten tuntien iloa lisäävät myös pikkuhiljaa uusiksi vaihtuvat ohjelmat. Myös minulla, niin kuin monella muullakin, on tietysti omat vanhat rakkaat zumbasuosikkini, jotka ovat aina yhtä hengästyttävän hauskoja vaikka niitä olisi käyty läpi jo sata kertaa. Sykemittarin mukaan kävin viime vuonna zumbatunneilla jopa 160 kertaa (luku ei ole aivan tarkka, koska olen käyttänyt samaa sykemittaria muutenkin treenatessani ja kävellessäni, mutta arvioisin näin) ja siksipä innostun eniten aina kaikesta uudesta. Tunnin lempikappaleeni onkin yleensä se uusin. Nyt odotan innolla huomista, sillä epäilenpä että tunnilla tulee soimaan nyt eräs toivekappaleeni ja onkin aina jännää nähdä Kristan näkemys biisistä: millaiset liikkeet siinä on?

Ihmisten näkeminen on pakko vielä mainita. Minä uskon, etten ole ainoa näin hurahtanut ja luultavasti huomenna tunnilla onkin täysi hulina päällä, kun joulutauon aikana on ladattu intoa (ja kinkkua?) akut ja lanteet täyteen. Näin kävi ainakin minulle. Nyt olen sitten viikon verran ollut tarkalla ruokavaliolla, johon sisältyy paljon marjoja, hedelmiä, kasviksia, lihaa, Julia-konvehteja ja kuituja. Jostain syystä paino ei ole ihan vielä palannut normaalilukemiin. (Note to self: tarkista, mikä dieetissä on vikana.) Konvehdit loppuivat eilen, joten nyt vääntelehdin täällä sekä liikunnantarpeesta ETTÄ suklaanhimosta. Toisaalta nyt on hyvä olo vatsassa ensimmäistä kertaa joulurepsahduksen alkamisen jälkeen.

Niinpä tänään oli siis normaalielämän ensimmäinen päivä. Mietin kyllä vielä, olisiko se sittenkin huominen. En enää osaa kuvitella arkea ilman zumbaa. Enkä osaa enää kuvitella liikkuvani liikkumisen vuoksi. Tarkoitan tällä sellaista liikuntaa, joka ei ole minusta hauskaa. Aion kyllä edelleen laajentaa lajivalikoimaani jatkossakin, mutta vain sellaiseen mikä on kivaa.

Minulla on eräs ystävä, joka on halunnut kokeilla, millainen elämänmuutos tämä olisi. Paljon puhuvana ihmisenä minulla on tietysti neuvo jos toinenkin siihen, mitä tehdä, mutta eihän niitä oikeasti ole kuin yksi. En osaa suunnitella elämää enkä varsinkaan asioita, jotka vaativat minua tekemään jotakin, kauhistus, itse(lleni). En osannut ajatella tämän aluksi, että niin ja niin monta kiloa lähtee ja niin ja niin monta askelta jaksan sitten juosta, niin ja niin monta tuntia tulen tanssimaan, ja onneksi en osannutkaan, koska elämänmuutoksen ajatteleminen etukäteen suorastaan uuvuttaisi vaikka luvassa olisi kuinka isoja juttuja, henkisiä, fyysisiä ja henkilökohtaisia palkintoja hyvästä olosta. Mutta hei, huomenna voi päättää viettää mukavan päivän tanssimalla. Ja saman päätöksen voi tehdä keskiviikkona, ja jälleen torstaina, ja niinhän sitä voi vain elää. Päivän kerrallaan, vaikka  minun pääni kyllä jo elääkin innokkaasti huomisessa. (Kirjoitan varmaan myöhemmin kuitenkin aiheesta päivityksen, jos vain osaan. Että millaisia keinoja minulla on tähän elämänmuutokseen. Ehkä joku muukin on ajatellut samanlaisia juttuja?)
Huomenna, jippii, huomenna se tiistai vihdoin on.





  1. 1 kommentti

    • Paula sanoo:

      Innolla täälläkin odotellaan iltaa ja Raholaa ;) Viime tammikuussa minä olin yksi niistä ekakertalaisista. Arkanakin tulin Raholaan, mutta voi vitsi minkä kipinän sain heti eka tunnilla. Kerran viikossa pakko päästä zumbaamaan ja kun muulloin en päässyt, ostin dvd:n ja sen mukana sitten kotona itsekseni. Ihanaa olen löytänyt oman juttuni. Illalla nähdään rakkaat zumbaystävät <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*