Zumba Fitness tehokasta liikuntaa joka virkistää kehoa ja mieltä!

Zumba Fitness, kokonainen elämänmuutos

Puolitoista vuotta sitten olin ystäväni häissä kaasona. Jokin aika häiden jälkeen hän näytti minulle häistä otettuja kuvia. Kuvissa olin kampaajan ja meikkaajan jäljiltä kauniisti laitettuna, mutta vasta näiden kuvien näkeminen avasi silmäni: kuinka iso olenkaan, kuinka huonoon kuntoon olen päästänyt itseni. Viimeisessä kuvassa pidän käsivarsiani pikkuruisen morsiamen ympärillä. Kuvien näkeminen lannisti minut: olin onnistuneesti sulkenut silmäni itseni laiminlyömiseltä jo pitkään. Kesä kului surressa, en asian tiedostamisesta huolimatta tehnyt asialle juuri mitään.

Vuosi sitten syksyllä haastattelin Kristaa lehtiartikkelia varten. Haastattelu kääntyi mielenkiintoiseksi dialogiksi positiivisesta ajattelusta Zumba Fitnessin takana ja siihen liittyen. Olin jo kokeillut lajia kerran ja todennut tuntien olevan vähän liiankin tehokkaita sen aikaiseen kuntooni nähden. Monipuolisesta liikuntataustastani vuosia sitten ei tuntunut olevan mitään apua aluksi: vaikka olin harrastanut klassista balettia vuosikausia, tanssinut hiphopia, ollut cheerleaderjoukkueessa vuosia sitten… Vasta haastattelun yhteydessä käymämme keskustelu avasi minussa rohkeutta tanssia tunnilla niin lujaa kuin vain jaksoin. Paino alkoi nopeasti pudota ja kunto nousta, mutta suurin saamani lahja oli ehdottomasti ajattelussani tapahtunut muutos. Läheisen sairastuminen vakavasti muutti ajatuksiani samaan suuntaan. Toimiva keho on kaunis keho, sellainen jossa jaksaa tanssia ja juosta. Aloin pikkuhiljaa myös kokeilla rajojani muiden lajien suuntaan. Nyt viikko-ohjelmassani on kävelyä ja juoksua lisääntyneiden zumbatuntimäärien lisäksi. Ensimmäistä kertaa aloin kokea liikkumisen iloa, ja keho alkoi vaatia säännöllistä liikuntaa. Migreenisairauteni painui taka-alalle ja ruokavaliomuutosten teko tuli ajankohtaiseksi, jotta treenaamista jaksaisi. Tällä hetkellä, vaikkakaan muutosta ei niinkään voi laskea numeroissa, painonpudotukseni liikkuu kymmenen ja kahdentoista kilon välillä. Olen uskaltanut myös herkutella oikein luvan kanssa. Vaatekoon muutos on ollut hätkähdyttävä: koon 40 vaatteista kokoon 34-36.

Tänään toinen ystäväni julkaisi minusta kuvan Facebookissa.  Minua oli pyydetty hänen lapsensa kummina puhumaan ristiäistilaisuudessa. Nähdessäni kuvat hätkähdin: olenko tuossa minä. Kuvissa seisoo hoikka vaalea nainen iloisen näköisenä ja terveenä. Jollain tapaa nämä kaksi kuvaa puhuvat omaa kieltään sekä ulkoisesti että sisäisesti tapahtuneesta muutoksesta. Jälkimmäisessä kuvassa minulla on vain vähän meikkiä ja hiukset valtoimenaan auki, mutta minusta tuntui sitä katsoessani silti siltä, että olen oikein tyytyväinen itseeni. Muutos on ollut kokonaisvaltainen ja sen myötä ihmissuhteet ja koko elämäntilanne ovat järjestyneet uusiksi. Järisyttävää on ollut se, että en enää ruoki itseäni tyydyttääkseni muita tuntoja kuin nälän. Ihmiset tuntuvat kokevan niin paljon muunlaista nälkää kuin kehon nälkää. Ruoka turruttaa tunteita siinä missä nälkääkin. Silloin surua, iloa tai ahdistusta ei tarvitse oikeastaan kokea tai kohdata.


Satu Lepistö





  1. 2 kommenttia

    • Kirsi sanoo:

      Jaa-a, blogitekstin luettuani pitänee vahvasti harkita zumbalaisiin liittymistä!

    • Satu Lepistö sanoo:

      Kyllä! Tälle ololle, joka minulla nyt on kropassani, kun joka paikkaan ei satu, ei voi laittaa hintalappua, se on äärettömän arvokasta. Niin ovat myös ilo ja saamani ystävät. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*